Miksi jätin kansallismielisen liikkeen?

Ruotsalainen tutkivan journalismin kollektiivi Research-gruppen, joka keskittyy demokratian ja yhdenvertaisuuden kysymyksiin, on haastatellut pitkän linjan kansallismielistä aktivistia ja uusnatsia. Artikkeli julkaistaan heidän luvallaan. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä.

Kim Fredriksson Marcel Schilfin hautajaisissa 2001. Tuoreempia valokuvia alkuperäisessä artikkelissa.

Kim Fredriksson on tunnettu kansallinen aktivisti. Hän oli mukana Hess-marsseilla Ruotsissa ja ulkomailla ja koki liikkeen sisäiset ristiriidat uusnatsiyhteisöissä Nordlandissa ja Blood & Honourissa. (ks. Whitepowerista metapolitiikkaan)

Hänet on tuomittu kiihotuksesta kansanryhmää vastaan ja pahoinpitelystä. 2000-luvulla Fredriksson osallistui Nationaldemokraterna puolueen toimintaan ja vaikutti myöhemmin keskeisenä organisoijana Nordisk Ungdom -ryhmässä. Nyt hän on päättänyt lopettaa.

Lauantaina 27.4. Fredriksson kertoo tanskalaisessa Ekstra-Bladetissa yhdestä uusnatsiliikkeen verisimmistä luvusta, pommi-iskusta joka tappoi antirasistin Henrik Christensenin Tanskassa vuonna 1992. Fredriksson kertoo Blood & Honourin edesmenneen tanskalais-saksalaisen johtajan Marcel Schilfin olleen vastuussa rikoksesta. Fredrikssonin haastattelu avasi uudelleen aiemmin päätetyn murhatutkinnan.

Research-gruppen haastatteli Kim Fredrikssonia, miksi olet päättänyt lähteä kansallismielisestä liikkeestä?

– Se oli pitkä prosessi. Aloin epäilemään suuria osia ympärillä tapahtuvistani asioista sekä pitää monia näkemyksiä kestämättöminä jo vuosia sitten. Lopulta yksinkertaisesti tunsin, että en enää halua olla mukana. Aloin ottaa yhä enemmän etäisyyttä. Yksityiselämääni liittyvä pahoinvointi auttoi välimatkan pitämisessä ja lopulta katkaisin siteet kokonaan.

Miten luulet kansallismielisen liikkeen suhtautuvan loikkaukseesi?

– Ihmiset keksivät niitä tavallisia tekosyitä. He tulevat väittämään, että en oikeastaan koskaan ole ollutkaan mukana ja, ettei minulla koskaan ole ollut mitään oikeaa tietoa jne. Nämä ovat asioita jotka eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Toiset varmasti väittävät, ettei minusta olla koskaan pidetty. Tämä ei kuitenkaan näytä estäneen liikkeen johtajia pitämästä minuun yhteyttä useiden vuosien ajan. Tulen saamaan tappouhkauksia ja niin edelleen. Sitä vanhaa peruskauraa. Nämä eivät kuitenkaan ole asioita, jotka huolestuttavat minua.

Mitä nyt tapahtuu?

– Ei aavistustakaan. Aion lähteä uudelleenrakentamaan elämääni. Tulevaisuudessa haluaisin liittyä johonkin sosiaaliseen hankkeeseen ja auttaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.

Maaliskuussa Fredriksson luennoi yhdessä Research-gruppenin kanssa työväen sivistysjärjestön (ABF) järjestämässä antirasistisessa seminaarissa Tukholmassa. Mihin skinit katosivat? -otsikolla puhunut Kim kuvaili kansallismielisen liikkeen muutosta 1990-luvun väkivaltaisesta katuliikkeestä tämänpäivän nettisodaksi.

– Syy miksi internet tuli tärkeäksi oli yksinkertaisesti, että halusimme olla siellä missä ihmiset ovat. Ihmiset viettävät valtavasti aikaa internetissä tänään.

Verkkoa käytetään paitsi levittämään propagandaa, myös vaientamaan vastustajat esimerkiksi sanomalehtien kommenttikentillä.

– Koordinoimme verkkokampanjamme sisäisillä Facebook-ryhmillä. Jaoimme toisillemme linkkejä uutisista ja ohjasimme samalla kaikkia muita pommittamaan kommenttikenttiä. Suurin osa näistä nettisotureista ei ole erityisen kiinnostunut yhteiskunnallisesta keskustelusta. Heidän taktiikkansa on ainoastaan väsyttää poliittiset vastustajat ja sabotoida heidän verkkoviestintäänsä.

Kuuntele Fredrikssonin puheenvuoro ABF-seminaarista ruotsiksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s